Saimme epävirallisen tehtävän, pohdintapähkinan omasta polusta kohti opinto-ohjaajan opintoja. Mistä tulemme ja mitkä oivallukset ovat sytyttäneet kiinnostuksen ohjaamiseen. Tehtävä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on kaikkea muuta – samaan aikaan katsoo omaa menneisyyttään, nykyhetkeä ja tulevaisuuttakin, kaikkia samassa kuvassa.

Lähtökohta – mistä tulen

Kun katson taaksepäin vaihetta, jossa siirryin ammatilliseksi opettajaksi, yhdistyy se voimakkaasti taidon välittämiseen. Muotoilijan koulutukseni ja identiteettini on rakentunut kahden maailman varaan: mestarilta oppimisen perinteeseen ja oman muotokielen kehittämiseen. Se on opettanut visuaalisuuden olevan tapa jäsentää maailmaa.

Pitkään opetukseni keskiössä oli taidon ja näkemyksen jakaminen opiskelijoille. Ohjaus tarkoitti osaamisen esiin tuomista ja opiskelijan oman käsialan vahvistamista. Ammatillisena opettajana kiinnostukseni kohdistui ennen kaikkea substanssiin – siihen, mitä tehdään ja miten se tehdään hyvin.

Oivallukset ja käännekohdat

Vuosien aikana kiinnostus on siirtynyt siihen, miten opiskelija oppii, ei vain siihen, mitä hän oppii. Hetket, joissa opiskelija oivaltaa oman kykynsä, ovat tuntuneet merkityksellisellisiltä. Näissä hetkissä ohjaaminen on saanut uudenlaisen merkityksen.

Muotoilijan taustasta on siirtynyt ohjaustyöhön monia hyödyllisiä taitoja: kyky tehdä ajattelu näkyväksi, rakentaa prosesseja ja auttaa toista löytämään oman näkemyksensä. Myös tavoitteellisuus – selkeä suunta ja sen jakaminen – on säilynyt punaisena lankana yhteistyössä opiskelijoiden kanssa.

Tässä olen nyt

Olen nyt ammatillisen opinto-ohjaajan opintojen alkutaipaleella. Lähipäivät ja koulutuksen teemat ovat avanneet uusia näkökulmia ohjaamiseen ja omaan viestintään. Kiinnitän huomiota siihen, mikä saa ohjauksen onnistumaan, milloin kohtaaminen kantaa ja miten omat sanani vaikuttavat toiseen.

Koulutukseen hakeutuessani en tavoitellut uutta työtehtävää vaan uusia työvälineitä. Halusin syventää ohjaamisen ymmärrystäni ja täydentää sitä, mitä olin jo tehnyt opettajana – tukea opiskelijoiden ammatillista kasvua ja osaamisidentiteettiä entistä laajemmin.

Tulevaisuuden suunta

Taaksepäin katsoessa polku on selkeä. Eteenpäin katsominen on avoimempaa. Opintojen myötä kysymykset kasvavat: mitä olen oppinut itsestäni ohjaajana, mikä minua tulevaisuudessa innostaa ja missä tarvitsen vielä harjoitusta?

Ehkä tulevaisuudessa löydän itseni uusista ohjaustehtävistä, ehkä rakennan siltoja ohjauksen ja opetuksen välille. Pohdittavana kysymyksenä on the kysymys: millaisia vaikutuksia haluan tulevaisuudessa työlläni saavuttaa?

Tähän haluan palata uudelleen opintojen eri vaiheissa. Tuleeko minusta (sittenkin) ammatillinen opinto-ohjaaja tai kuinka hyödynnän kasvaneen kiinnostuksen ohjaamiseen ja myös uuden ohjaamisen osaamisen?